Maahockeyn historia

Maahockey on yksi maailman vanhimmista mailapeleistä, ja sen juuret ulottuvat yli 4000 vuoden taakse muinaiseen Egyptiin. Lajin nykyinen muoto sai alkunsa 1800-luvun Englannissa, ja monia nykyisiä mailapelejä, kuten jääkiekkoa ja jääpalloa, on kehitetty maahockeyn pohjalta.

Ensimmäiset viralliset hockeysäännöt julkaistiin vuonna 1852, ja ensimmäinen hockeyklubi perustettiin vuonna 1861 Blackheathiin, Lontoon kaakkoispuolelle. Vuonna 1886 Englantiin perustettiin ensimmäinen kansallinen maahockeyliitto, Hockey Association. Lajin kansainvälistyessä syntyi vuonna 1924 Kansainvälinen Hockeyliitto (FIH), ja naisten oma liitto, International Federation of Women's Hockey Associations (IFWHA), perustettiin vuonna 1927. 1980-luvulla nämä liitot yhdistyivät.

Maahockey kasvoi nopeasti suosituksi ympäri maailmaa, ja se otettiin olympialaisten ohjelmaan jo Lontoon 1908 kisoissa. Vuodesta 1928 lähtien laji on ollut pysyvä osa olympialaisia. Naisten olympiaturnaus pelattiin ensimmäistä kertaa Moskovassa 1980. Myös arvokisojen historia on pitkä: Euroopan-mestaruuskilpailut käynnistyivät vuonna 1970 ja maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1971.

Tänä päivänä maahockeyta pelataan yli 135 maassa, joista yli 40 sijaitsee Euroopassa. Lajin alkuvuosina mitalitilastoja hallitsivat Intia ja Pakistan, joista Intia pitää yhä hallussaan eniten olympiamitaleja. Nykyisin huippumaita ovat mm. Hollanti, Englanti, Belgia, Australia ja Saksa miesten rankingin mukaan (2024). Naisten kärkimaita ovat Hollanti, Argentiina, Saksa ja Belgia.

Maahockeyn historia Suomessa

Suomen maajoukkue pelasi Belgiaa vastaan Helsingin olympialaisissa.

Maahockey saapui Suomeen vuonna 1914, kun Saksassa opiskellut Erik von Frenckell toi lajin mukanaan. Aluksi laji sai suosiota erityisesti naisten keskuudessa, mutta Suomen sisällissota vuonna 1918 keskeytti sen kehityksen.

Vuoden 1940 olympialaisten lähestyessä von Frenckell alkoi jälleen esitellä hockeyta koululaisille, ja pian koulujen välisiä otteluita pelattiin alun perin hockeykentäksi rakennetulla Töölön Pallokentällä.

Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946, maahockeyn harrastus elpyi, kun Hollannin suurlähettilään poika Wim van der Vlugth innosti Suomen Akateemisen Urheiluliiton (SAUL) kiinnostumaan lajista. Samana vuonna hollantilainen seurajoukkue De Batavieren vieraili Suomessa, mikä herätti uutta innostusta lajin pariin. Lajin kehitystä hidasti kuitenkin kenttien, varusteiden ja suomenkielisten sääntöjen puute. Mailapulaa helpotettiin valmistamalla puisia maahockeymailoja Porvoon kanoottitehtaalla, mutta ne eivät vastanneet pelivälineiden laatuvaatimuksia.

Ensimmäinen suomalainen maahockeyseura, Nuijamiehet, perustettiin vuonna 1949. Lajin kasvattamiseksi ja olympialaisia silmällä pitäen vuonna 1950 perustettiin Suomen Maahockeyliitto. Ensimmäiset viralliset seurojen väliset ottelut pelattiin samana vuonna, ja vuonna 1951 käynnistyi liiton virallinen sarjatoiminta, Suomen Cup. Ensimmäisiä seuroja olivat muun muassa Hukat, HJK, Torpan Pojat, HPK ja Nuijamiehet, joihin myöhemmin liittyivät myös PK-35 ja Rauman Lukko.

Suomen maajoukkue osallistui Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Tyhjästä koottu joukkue hävisi avausottelunsa Belgialle 0–6 ja karsiutui jatkopeleistä, mutta olympialaisten ansiosta Suomi hyväksyttiin kansainvälisen hockey-yhteisön jäseneksi. Vaikka olympiaedustuksen myötä laji vakiintui Suomeen, se ei ole kasvanut suureksi urheilulajiksi, ja mestaruussarjat pyörivät edelleen muutaman joukkueen voimin.

Vuonna 1982 perustettiin Suomen Hockeyliitto korvaamaan taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen Maahockeyliiton. Seuraavana vuonna, 1983, käynnistyi naisten mestaruussarja, ja vuonna 1990 järjestettiin ensimmäiset sisähockeyn SM-mestaruuskilpailut.

Nykyään Suomessa on alle tuhat rekisteröityä maahockeypelaajaa, ja lajin painopiste on Etelä-Suomessa, jossa toimii suurin osa joukkueista. Pohjoisin maahockeypaikkakunta on Seinäjoki, ja uusina keskuksina ovat nousseet esiin Humppila, Urjala ja Vantaa.

Suomihockey kansainvälisillä kentillä

Suomi on osallistunut aktiivisesti lajin kansainväliseen toimintaan jo 1950-luvulta lähtien, jolloin suomalaiset joukkueet alkoivat matkustaa Eurooppaan pelaamaan. Maajoukkueet ovat sijoittuneet Euroopan alempaan keskitasoon, mutta kansainvälisiä turnauksia on isännöity Suomessa useita. Pohjoismaiden mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 2000, miesten EM-kilpailut (IV-taso) vuonna 2019 ja miesten sisähockeyn EM-kilpailut Vantaalla vuonna 2016. Lisäksi Helsingissä pelattiin seurajoukkueiden EuroHockey Club Challenge IV -turnaus vuonna 2018 sekä alle 21-vuotiaiden miesten EM-kilpailut Velodromilla kesällä 2022.

Vuosi 2024 oli maajoukkueille erityisen aktiivinen. Sekä naisten että miesten joukkueet osallistuivat heinäkuussa Puolassa järjestettyihin Hockey5 EM-turnauksiin, ja nuorten U21-joukkue pelasi Sveitsin Lausannessa EuroHockey II-A -turnauksessa.

Vuosi 2025 käynnistyi merkittävällä seurajoukkueturnauksella, kun Porvoo isännöi Indoor Men's and Women's EuroHockey Indoor Club Challenge II -kilpailua. Turnaukseen osallistuvat joukkueet Bulgariasta, Suomesta (naiset ja miehet), Georgiasta, Unkarista, Liettuasta, Norjasta (naiset ja miehet) ja Sloveniasta. Suomea edustavat Porvoo HC naisten sarjassa ja HT-85 miesten sarjassa isännöiden turnausta.

Maahockeyn harjoitusottelu Suomi-Saksa

Vuoden 1952 Olympialaisten maahockeyn finaali

Maahockeyn 1. SM-finaali, Seinäjoki United - HC Kilppari 2015